Time to say goodbye

En ikinä olisi uskonut blogin kirjoittelua aloittaessa, että täällä tulee olemaan useita satoja rekisteröityneitä lukijoita ja toista tuhatta kävijää päivittäin. Blogin kirjoittelu oli mukavaa jo silloinkin, kun lukijat lähinnä koostuivat tuttavistani, mutta vuorovaikutus teidän kaikkien uusien ja aina uusien lukijoiden kanssa on ollut tärkeä osa blogin pitoa. Kiitos teille siitä :)

Kuten osa teistä onkin huomannut, niin blogin kirjoittelu on jäänyt taka-alalle lähiaikoina. Elämä on tällä hetkellä aika hektistä ja muut asiat henkilökohtaisessa elämässäni vievät kaiken aikani rakkailta harratuksilta, joista yksi on bloggaaminen. Tästä syystä aionkin nyt lopettaa bloggaamisen tämän blogin osalta. Blogin pitämisestä on kuitenkin tullut itselleni tärkeä väylä ilmaista itseäni, joten uskon vielä palaavani tämän homman pariin. Mutta koska? Ensi viikolla, ensi kuussa, ensi talvena.. Sitä en osaa sanoa, aika näyttäköön.

Jätän nykyisen blogini kuitenkin avoimeksi, ja mikäli vielä tulen blogin pariin palaamaan niin tulen ilmoittamaan asiasta täällä.

Kiitos kuitenkin kaikille mukana olleille - see ya later!
♥:llä, Anniina & Ilias

Happy Easter -menu

Meillä ei sen kummemmin pääsiäistä vietetä, mutta kun huomasin loppuviikosta kaikkien kuhisevan pääsiäisen ruokapöydän valikoimista niin päätin myös, että voisin loihtia meidänkin ruokapöytään jotain erilaista ainoan pääsiäisvapaani kunniaksi. Mulle pääsiäinen ei oikeastaan tarkoita muuta kuin keltaista väriä, suklaamunia ja pajunkissoja (joista viimeiselle olen pahasti allerginen), joten mitään varsinaista pääsiäisateriaa mämmeineen tai karitsanpaisteineen ei meidän ruokapöydästä löydy tänään(kään).

Sen sijaan meidän ruokalistalta löytyy tänään:

Kananrintaa

Tummaa pastaa pippuri-persilja -kastikkeessa

Kanajuustosalaattia

Hedelmäsalaattia

Sitruunarahkaa

Unohtamatta tietenkään niitä suklaamunia tai keltaisia tulppaaneja, jotka onnistuin palelluttamaan toissapäivänä..

Hyvää pääsiäistä kaikille! Happy Easter!

Joudunko unohtamaan kaiken tämän?

Mutkia matkaan! Varaukseni ei ollutkaan jostain syystä kirjautunut Booking.comin tietoihinsa, ja sain eilen viestin että hotelli-varaustani ei ole olemassakaan, vaikka kuitenkin varausmaksu on olemassa päällä (maksu, joka veloitetaan noin viikko ennen hotelliin saapumista) ja näin ollen myös hotellihuoneen varaus pitäisi olla voimassa. Mutta ei. Lisäksi tietenkin hotellissa, jonne halusin, ei ole enää yhtäkään vapaata huonetta, jonka voisin varata uudelleen. Hmph!

Pieni epätoivo meinasikin jo iskeä, kun en löytänyt enää sopivaa hotellia heidän valikoimastaan. Ei auttanut kun vaihtaa apajia, ja seuraavaksi siirryin Hotels.comin valikoimiin, joista löysin yhden hyvän vaihtoehdon. Kaskummaa, tällä kertaa ei sitten toiminutkaan enää minun korttini ja sain varausta tehdessäni vain error-vastauksia. Tietenkin asiakaspalvelu oli tässä vaiheessa jo mennyt kiinni. Tänään yritin uudemman kerran varata huonetta, jota oli jäljellä enää yksi kappale. Sivusto hyväksyi korttini ja kaikki meni niin kuin piti.. Kunnes tulee viesti, että ei, tässä hotellissa ei ole enää saatavilla huoneita. Voitte kuvitella tähän väliin Kiroilevan Siilin.

Mutta joudunko mä sitten todella hylkäämään mielestäni kaikki nämä maisemat?

Viimeisenä päätin vielä katsastaa Ebookersin valikoima, koska varasin heidän kauttaa myös lennot. Ei, ei, ei, ei.. Liian kaukana, liian kallis, liian suttuinen, tupakointi sallittu sisällä.. Ah, mikäs tämä on? Mulle mulle mulle, heti mulle! Hotel Karos sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Brugen pääkauppakadun päästä, eli noin reilun puolen kilometrin päässä keskusaukio Marktista. Näiden lisäksi isot puistot, kanaaliväylät, nunnaluostari, muutama museo sekä myös ihanat vanhanajan pienemmät kauppakadut pikku putiikkeineen sijaitsevat kaikki kilometrin etäisyydellä. Rautatieasema ja keskusbussiasemakin löytyvät kilometrin säteellä, eli pääsen halutessani myös piipahtamaan lähikaupungeissa. Ja hei, tällä kertaa mä en luota enää mihinkään varausmaksu järjestelmään, joka peritään vasta matkan päätyttyä hotellilla. Tällä kertaa mä pelasin varman päälle ja klikkailin maksun suoritetuksi suoraan verkkopankissa. Luojan kiitos Ebookersilla se on sentään mahdollista!

(Kuvat: traveleurope.com, flickr.com, ebookers.com, bruges.com)

Lennot, check. Hotelli, check. Eli voin jälleen tyytyväisenä todeta here I come!

Toive / Hair: Lettiä ja kiharoita

Jatketaan näillä samoilla hius-aiheisillä ohjeilla, joita on toivottu :) Tällä kertaa taas yksi kampaus, jota käytän yleensä siinä vaiheessa, kun olen edellisen päivän pitänyt kiharoita eivätkä hiukset ole vielä siinä mallissa, että ne kaipaisivat välttämättä pesua. Teen kiharat siis lähestulkoon aina muotoiluraudalla ja kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, niin olen jo yhden ohjeen kiharoiden tekoon suoristuraudalla tehnytkin reilu vuosi sitten. Tämä ko. ohje löytyy videon muodossa täältä. Jep jep, aivan loistava video, I know. Mutta ei hätää, olen tekemäsäs uutta videota tässä lähiaikoina, kunhan vain saan itseäni niskasta kiinni sen verran, että saan videon kuvatuksi.

Mutta itse kampaukseen: ideana on siis kiharoiden hiusten letittäminen, jolla saa vähän lisämaustetta perus lettikaupaukseen.

Aluksi hiukset kiharretaan kauttaaltaan. Tämän jälkeen valitaan letin paikka joko taakaa tai sivulta, kuten itse aina teen. Letinhän voi tehdä myös vain ihan perus-letityksellä, mutta itse teen ranskalaisenletin, joka tulee takaraivolta sivulle. Olen löytäynyt täältä blogimaailmasta paljon ihania hiustenlaitto-ohjeita, mutta tämä  Viivin ohje ranskiksen tekoon on kyllä yksi onnistuineimpia ja selkeimpiä. Tämän vuoksi en viitsi edes itse lähteä ohjeita tämän tekoon kyhäämään :)

Mulla on tapana aina vähän pöyhiä tukkaa kuohkeammaksi eikä tämä kerta ole pokkeus. Hieman keskeltä repimällä/availemalla sormien avulla lettiä saa suuremmaksi ja ei niin siistin näköiseksi. Yleensä irrotan vielä muutamia pieniä kiharoita letin keskeltä, takaraivolta sekä sivuilta, ja kiinnitän niitä pinneillä kiinni sinne tänne.

Kuvissa esiintyy kaksi eri päivänä toteutettua kampausta, joten siksi eroava hieman toisistaan. Toteutustapa on kuitenkin molemmissa ollut täysin sama :)

Toive / Hair: Nuttura donitsilla

Aina vähän väliä tulee pyyntöjä, että voisinko tehdä juttuja myös siitä miten hiukseni laitan. Joten tässä tulee siis ensimmäinen! Tai oikeastaan - eihän tämä nyt mikään ensimmäinen ole, sillä olenhan joskus tehnyt sen säälittävän videon myös kiharoiden tekemisestä, mutta noh.. Jos unohdetaan se, ja aloitetaan alusta?

Eli (jälleen kerran) eilen mulla oli nopeaakin nopeampi sotkunuttura. En tykkää erikoisemmin liian sliipatuista ja siisteistä nutturakampauksista (eikä sillä että sellaisia osaisin tehdäkkään). Tässä siis pieni informaatio takuulla luonnollisen räjähtäneeseen nutturakampaukseen ;)

Ensin hiukset harjataan ja kiinnitetään päälaelle/takaraivoille tavallisellä ponnarilla. Tässä vaiheessa itse hieman vedät sormia apuna käyttäen kampausta löysemmälle niskasta ja sivuilta. Tämän jälkeen käyttöön otetaan esim. hiusdonitse tai nutturoiden tekoa varten tarkoitettu donitsi. Ostin omani viime syksynä muistaakseni Prismasta ja hintaa taisi olla noin 5€ (ja on erittäin kätevä tällaiselle amatöörille käyttää).

Donitsi vedetään ponnarin päälle, jonka jälkeen hiuksia levitään/jaetaan tasapuolisesti ympäri donitsia (oikeanpuoleinen kuva).

Levityksen jälkeen donitsin ja hiusten päälle vedetään vielä yksi ponnari yksinkerroin.

Nutturaa hieman "revitään" auki, jotta saadaan siitä kuohkeampi - ja vòla! Itse kiinnitän vielä pinneillä ylimääräisiä hiuksia sinne tänne. Otsahiukset nostan yleensä myös pinneillä päälaelle häiritsemästä.

Nutturan tekemiseen menee noin 5min, ja itse turvaudun kyllä huonoina aamuina lähes aina tähän kampaukseen. Että tiedätte sitten työkaverit, koska mulla on se the bad (hair) day ;D

Sunny day

Ihana aurinko taas piristi mukavasti heti aamusta asti tätä vapaapäiväläistä. Nukuttiin pitkään, leikittiin, nukuttiin taas ja sitten lähdettiin ulkoilemaan tehden samalla kauppareissu siinä sivussa. Miten voikaan tulla niin hyvälle tuulelle auringon paisteesta, hieman kevyemmistä ulkoiluvaatteista, pienistä ruohotupsuista, pilvettömästä taivaasta ja kuivasta sekä lumettomasta kävelytiestä? Ah, kevät. Kuinka paljon inhoankaan sinua, mutta silti otan sinut joka vuosi ilolla vastaan!

Huomenna saa vielä päiväsaikaan nauttia auringon paisteesta (toivottavasti), sillä seuraavat muutaman yön valvon toisten unta yötyön merkeissä - pitkästä aikaa. Ihanan keväistä viikonloppua kaikille!

PS. Ensi viikon alkuun asti vielä blogikirppiksellä auki muutamia kohteita kevättä silmällä pitäen, käykäähän kurkkaamassa :)

Here I come!

Tein vihdoin reilun kahden vuoden ajan haaveilemastani asiasta totta, ja sijoitin viime syksyltä säästöön pistämäni matkarahat nyt lentolippuun sekä hotellihuoneen varaamiseen. Torstaina 26. huhtikuuta mä otan Helsinki-Vantaalta Air Balticin kyydissä suunnakseni Brysselin, josta jatka vielä tunnin verran matkaani junalla Brugeen. Varasin itselleni hotellihuoneen Brugen keskustasta, aivan ihanan näköisestä Hotel Jacobsista.

(Kuvat: Booking.com)

Hotellin valinnassa oli keskeistä tietenkin hinta (ei nyt ihan hirveän montaa satasta ollut tähän kuitenkaan laittaa), arvostelut joita hotelli oli saanut, palvelut (internet, aamiainen, oma suihku, pyörä), siisteys, savuttomuus sekä tietenkin se sijainti. Hotelli, jossa majoitun sijaitsee aivan Brugen keskustassa Markt-aukion ja Belfortin kellotornin lähettyvillä eli mulla on loistavat yhteydet kävellä niin puistoihin, kauppakujille kuin juna-asemallekkin. Lisäksi tosiaan hotellilta saa varata pyöriä, joten voisin lähteä piipahtamaan jonain päivänä myös rengas-joen eli Brugen keskustaa ympäröivän joen ulkopuolella. Ja toki Knokke-Heist, joka sijaitsee meren rannalla, olisi kiva katsastaa :) Aikaa mulla ei ole kuin reilu kolme päivää, koska saavun Brugeen torstaina illalla ja lähden takaisin jo maanantaina iltapäivästä. Mutta eiköhän sitä ehdi, kun pitää itsensä liikkeessä - eihän tässä olekkaan tarkoitus vaan majailla ja makoilla hotellihuoneessa! 

Matkan tarkoitus on pääasiassa valokuvaaminen, mutta tiedän mussa asustavan myös pienen himo-shoppaajan, joten varmasti pieniä ja hieman suurempiakin putiikkeja tulee käytyä läpi. Ja mmm, ne suklaakaupat! 

Te että voi käsittää kuinka onnellinen ja innoissani.. ja vaikka mitä mä olen tällä hetkellä.

Täältä tullaan keväinen Belgia!

Päivän positiivinen

..ja kylläkin ainoa sellainen: isoja Iliaksia, pieniä Iliaksia. Ilias mustavalkoisena, värikkäänä ja Ilias seinäkalenterissa. Iliaksen päiväkodissa otetut kuvat tuli tänään vihdoin postissa, ja ne olikin kyllä kiva piristys muuten niin negatiivissävytteiseen päivään. Vihdoin saadaan sukulaisille jakoon ne odotetut 1-vuotiskuvat :)

Nyt mä lähden henkisesti valmistautumaan pariin seuraavaan päivään, pitäkää peukkuja!

Mutta entä minä sitten..?

Sain aamun aikana kuvattua muutamat kohteet taas pitkästä aikaa meidän blogikirppiksen puolelle. Hyvä minä! En laittanut nyt kaikkia juttuja vielä sinne, mutta ripottelen niitä aina sitä mukaa sinne, kun taas aikataulu sen sallii. Aikataulu, huh, arkielämän aikataulutus se vasta rankkaa onkin!

En ikinä uskonut, että perhe-elämä voisi olla näin kiireistä. Tai siis tottakai se on, kun pitää olla aina miljoona asiaa mielessä, mutta jotenkin musta tuntuu että annan kaikkeni muiden hyväksi tällä hetkellä. Yritän antaa työpaikalla kaikkeni vaihtaen työvuoroja, tehden pitkää päivää ja auttamalla muita. Palkaksi saan rahaa, jolla kykenen elättämään pikku perheeni. Kotona teen kaikkeni lapsen eteen. Kokkailen ruokia, annan selkäni pikkuautojen ajoradaksi ja kuuntelen kiukuttelua pojan kohdatessa epämiellyttäviä asioita. Palkaksi saan hymyjä ja hellyyden osoituksia, jotka muuttaa poikkeuksetta kaiken paremmaksi.

Mutta entä minä itse? Työpäivän jälkeen raahaudun hakemaan pikkuistani päivähoidosta, jotta voimme ruokakaupan kautta siirtyä kotiin leikkimään. Illalla lysähdän sohvalle voileipien ja mehun kanssa (tai vaihtoehtoisesti karkkipussin tai ihan minkätahansa herkun) tajuten, että en olekkaan sitten työpaikalla nautitun lounaan jälkeen syönyt mitään. Iltakymmenen uutisten jälkeen jatkan laahustamista vessaan, moikkaan kulahtanutta naamaani peilistä, pesen hampaat ja menen nukkumaan.

Miten niin mä alan huomata, että unohdan usein itseni kaiken arjen keskellä? Hieman itsekästä ehkä, mutta hiljalleen se alkaa myös näkymään. Raskauden aikana menetetyt reilut kymmenen kiloa alkaa olla pian takaisin kerättyjä vähäisen vapaa-ajan liikunnan vuoksi, ja iho huutaa siitä, että fiksusti ei ole tullut kyllä syötyäkään. Kyllähän mä aina aamuisin jaksan laittaa hiukseni ja naamani, mutta kaiken pakkelin, hius- ja ripsipidennyksien alle on niin helppo piiloutua.

Ei siinä mitään, mä rakastan äitiyttä ja elämääni, mutta olisikohan liikaa pyydetty että olisin välillä myös hitusen itsekäs ja ajattelisin myös itseäni? Ei, ei se ole. Olenhan minäkin vain ihminen, äitiydestä huolimatta. Mä olen luvannut itselleni niin helkkarin monta kertaa, että nyt mä sen teen. Aloitan terveellisemmän elämän ja ajattelen välillä myös itseäni. Nyt mun on vaan oikeasti pakko pian toteuttaa se, etten mä pian näytä ulkoisesti ja sisäisesti siltä, jolta mä en ikinä halua tulla näyttämään. Oikeastaan yksi askel oli jo se, että päätin ottaa asiakseni varata lennot Belgiaan ja olla hetken vain yksin. Koin pientä omantunnon tuskaa ensin siitä, että voinko mä nyt oikeasti tehdä näin, mutta erään ystäväni sanoin "On ihan tervettä äitinäkin välillä ajatella itseään ja pystyä hetkeksi jättämään arki". Noh, olen samaa mieltä. En ikinä pystyisi vain katoamaan ja jättämään kaikkea taakseni, mutta koen että voin hetkeksi unohtaa arjen, kunhan ensin järjestän sen sille mallille että voin tosiaan olla pois muutaman päivän sen ohjaimista. Mutta niin, yksi matkahan nyt ei elämää mallista: on tässä olettava tekemään muutakin! Miten te muut onnistutte aina tässä?

Aurinkoista sunnuntaipäivän jatkoa kaikille - ja muistakaahan pitää huolta toisistanne sekä itsestänne :)

Matkaan lähden!

Ilias on ollut pari päivää sairaana ja voin vaan kiittää siitä, että en itse ole sairastunut tuohon vatsatautiin (koputellaan puuta), joka on jyllännyt myös meillä työpaikalla henkilökunnan keskuudessa. Työkaverin kanssa äsken käyty puhelukin osoitti sen ajatuksen todeksi, että lähipäivät niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessakin vaikuttavat hyvin heikoilta työntekijöiden jaksamisen suhteen. Tämän lisäksi itseäni hieman pelottaa miten jaan aikaani perus työtehtävistä riittävästi tiistaina aloittavalle opiskelijalle, jos puuttuvia työntekijöitä yrittää siinä sivussa paikata parhaalla mahdollisella tavalla? Nämä on ilmeisesti niitä työelämän haasteita, joista on vaan pakko selvitä - kunnialla. Ah, että miten mä rakastankaan tätä suomalaista suorittamisen pakollista intoa!

Eilen uskaltauduttiin kauppaan illemmasta, kun oli vihdoin ollut oireeton päivä. Poika on ollut niin levoton, että tänään oli jo pakko poistua sisätiloista muutakin kuin lähi-Cittariin. Ajatuksena oli ensin, että voisi hieman tuossa pihassa leikkiä, mutta vietähän siitä sitten aikaasi juuri jalat alleen taaperon kanssa, kun noin neliömetrin alueelta voit jo bongata kymmeniä koiran ulostetta. Kiitos koira-ihmisten, oli niitä ihmisen parhaan ystävän jätöksiä myös muiden leikkialueiden reunukset täynnä. Eipä auttanut sitten kun lähteä tallustamaan metsikköön, joka oli alkua lukuunottamatta jo suhteellisen puhdasta aluetta (lue: vain kakka/m2). Älkää nyt ymmärtäkö väärin, mä olen erittäinkin eläinrakas ihminen, mutta mä en voi ymmärtää mitä liikkuu ihmisten päässä, jotka käyttävät koiransa vessatusalueena taloyhtiön pihaa tai leikkipuistoa keräämättä niitä pikku namusia sitten mukaansa. Aaagrh. Mutta noooh, maailmassa on monia muitakin asioita, joita mä en ymmärrä, joten voidaan siirtyä taas elämässä eteenpäin.

Nimittäin kuten varmasti muutkin ovat huomanneet, niin kevät on täällä. Ja niin on myös mun kevätlomani, jonka oikeastaan tänä vuonna kokoan kasaan vain ylimääräisistä vapaapäivistä, joita pääsiäinen tuo tullessaan. En lomaile vielä pääsiäisenä, mutta huhtikuun loppuun olisi tarkoitus järjestää noin viikon loma, josta haaveissa olisi viettää puolet tuolla Keski-Euroopan puolella valokuvailemassa eli toisin sanoen käydä katsastamassa Belgian juuri parhaillaan oleva kevät. Syksyllähän mun oli jo tarkoitus lähteä, mutta koska matkalippuja ei sitten enää saatukaan, niin matka peruuntui. Toivotaan, että lentolippuja sekä hotellihuoneita olisi vapaana vielä loppukuusta, jolloin matkan varaan!

Ensin ajattelin, että ottaisin Iliaksen mukaani ja lähdettäisiin matkaan kahdestaan, mutta sitten totesin, että en ole matkustanut lentokoneella moneen vuoteen, joten taidan ensin nyt vaan poiketa moikkaamassa vanhoja tuttuja yksikseni. Syksyllä olisi tarkoitus pitää sitten pidempi loma ja lähteä etelän lämpöön yhdessä , vaihtoehtoina Turkki, Tunisia tai Egypti. Can`t wait!

Nyt me kokkikolmoset lähdetään luomaan jotain hyvää iltaa varten, kun saadaan armeijan harmaista tuo meidän kummieno-pikkuveli Aleksi kylään.

Hyvää viikonloppua kaikille!